Milloin testosteronihoito kannattaa aloittaa?

Euroopan Urologiyhdistyksen tuoreiden (2005 ja 2009) suositusten mukaan hoito on aiheellista oireisilla potilailla, mikäli kokonaistestosteroniarvo on alle 8 nmol/l tai vapaa testosteroni alle 180 pmol/l. Mikäli kokonaistestosteroni on välillä 8–12 mmol/l tai vapaa testosteroni välillä 180–225 pmol/l, testosteronihoitokokeilu on hyödyllinen, kun epäillään hypogonadismia oireiden perusteella. 

Tällaisen hoitokokeilun pituus on esimerkiksi 3 kuukautta. Mikäli potilas kokee selkeästi hyötyvänsä hoidosta, hoidon jatkamista kannattaa harkita. Toisaalta, jos selkeää hyötyä ei tule, voidaan päätellä, että oireiden syy on jokin muu kuin testosteronin puute. Nuorilla, alle 30–35-vuotiailla olen tehnyt hoitokokeiluja jo kokonaistestosteronin arvoilla < 15 nmol/l, mikäli potilaalla on ollut tyypilliset oireet.

Hoidon vasta-aiheet, aloitus ja hoidon seuranta

Testosteronihoidon ehdoton vasta-aihe on todettu tai epäilty eturauhassyöpä. Vasta-aiheita ovat myös hyvin korkea hemoglobiini (yli 180 tai hematokriitti >0.52), hoitamaton vaikea uniapnea, vakava sydänvika, vakavat virtsateiden ahtaumaoireet tai löydökset. Lievä tai kohtalainen ahtauma on suhteellinen vasta-aihe. Vähäoireinen ja hoidettu eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu ei siis ole ehdoton vasta-aihe. Ikä sinänsä ei ole vasta-aihe. 


Testosteronihoito heikentää selvästi miehen hedelmöityskykyä vaikuttamalla siittiöiden liikkuvuuteen. Näin ollen ennen hoidon aloittamista potilaalle on tehtävä selväksi, että testosteronihoidon aikana hedelmöitys ei suurella todennäköisyydellä onnistu. Hedelmöityskyky palautuu kyllä hormonihoidon lopettamisen jälkeen, mutta siihen voi mennä viikkoja tai kuukausia rippuen käytetystä hormonivalmisteesta.

Ennen hoitoa tulee sulkea pois muut syyt, jotka voivat aiheuttaa hypogonadismin kaltaisia oireita. Tällaisia syitä ovat esimerkiksi kilpirauhasen toimintahäiriö, diabetes, masennus, stressi, uniapnea, alkoholin runsas käyttö ja huono kunto. Etenkin nuoremmilla potilailla on syytä tutkia aivolisäkkeen toiminta (luteinisoiva hormoni) aivolisäkeperäisen syyn poissulkemiseksi. Syytä on muistaa myös mahdollinen anabolisten steroidien käyttö, joka aiheuettaa vakavia häiriöitä hormonitasoissa ja säätelyjärjestelmissä. Prolaktiinin määrittämisestä on myös joskus hyötyä.

Ennen hoitoa on syytä tarkistaa testosteronitasojen lisäksi pieni verenkuva, PSA (eturauhaskoe, yli 50-vuotiailta) ja verenpaine. Tapauskohtaisesti myös ALAT (maksa-arvo), kolesterolitasot. Kliininen tutkimus, joka sisältää peräaukon kautta tapahtuvan eturauhasen tunnustelun, kuuluu useimmiten asiaan. Hoidon jatkuessa kontrollikäynnit ovat 3–5 kk kohdalla ja sitten yleensä kerran vuodessa, tarvittaessa 6 kk välein. Kontrollikäynnit sisältävät soveltaen edellä mainittuja laboratoriokokeita. Hoidon tehoa ja sivuvaikutuksia on tietysti tarkkaan kartoitettava kontrollikäynneillä.


Tutkimus: Testosteronihoito – testosteronin lähtötason vaikutus hoidon tehoon

Reyes-Vallejo L, Lazarou S, Morgentaler A. Subjective sexual response to testosterone replacement therapy based on initial serum levels of total testosterone. J Sex Med 2007;4:1757-62


Tutkimuksessa selvitettiin sitä, miten testosteronihoito tehoaa seksuaaliseen halukkuuteen, erektiokykyyn ja orgasmiin miehillä, joilla on eri vakavuusasteinen testosteronivaje. Mukana oli 211 miestä iältään 30–79 vuotta (keskimäärin 55 vuotta). Kaikilla potilailla oli testosteronivajeen oireita. Potilailla oli myös erilaisia taustasairauksia, eniten korkeaa kolesterolia (31 %), verenpainetautia (30 %) ja diabetesta (10 %).

Miehet jaettiin kolmeen ryhmään kokonaistestosteronitason perusteella: 
  • ryhmä I: 0–6.9 nmol/l (alhainen) 
  • ryhmä II: 7–10.4 nmol/l (alentunut) 
  • ryhmä III > 10.4 nmol/l (matala normaali). 
65 % sai hoidoksi testosteronigeeliä, 31 % lihakseen pistettävää ja 4 % muulla tavalla. Hoidon kesto oli keskimäärin 9 kuukautta.

Parantunutta seksuaalista halukkuutta raportoi 
  • ryhmän I potilaista 62 %, 
  • ryhmän II potilaista 97% 
  • ryhmän III potilaista 30 %. 
Erektiokyky parani vastaavasti 46 %:lla, 45 %:lla ja 74 %:lla. Orgasmikyky parani vastaavissa ryhmissä 42 %:lla, 77 %:lla ja 75 %:lla. Tutkimuksen lopulla testosteronihoitoa jatkoi 73 %, 58 % ja 59 %.

Tutkimuksen perusteella seksuaalihäiriöiden oireet lievenevät merkittävästi potilailla, joilla on testosteronivajeen oireita. Erityisen merkittävä löydös on se, että huomattavaa paranemista tapahtui myös potilailla, joilla on ns. ”matala normaali” testosteroni (tässä ryhmä III, kokonaistestosteroni >10.4 nmol/l). Tämä voi liittyä siihen, että näillä potilailla on alentunut vapaa testosteroni, vaikka kokonaistestosteroni on vielä kohtalainen.

Referoijan, dosentti Juhana Pihan kommentti

Tutkimus vahvistaa oman kliinisen havaintoni, että erittäin monet miehet, joilla testosteronitaso on viitearvojen alapäässä, (mutta ei vielä viiterajojen ulkopuolella) hyötyvät selkeästi testosteronihoidosta. Usein testosteronin viitearvojen alaraja on 8–9 nmol/l vaiheilla. Tällaiset arvot ovat jo selvästi matalia ja vaativat hoitoa. 

Euroopan Urologiyhdistyksenkin suosituksen (2005) mukaan testosteronihoitoa kannattaa kokeilla, jos arvo on <12 nmol/l ja potilaalla on oireita. Itse olen havainnut, että joskus nuoremmilla miehillä kannattaa kokeilla hoitoa jos testosteroni on <15 nmol/l ja hänellä on selvät ja tyypilliset testosteronivajeen oireet.