Johdanto

Miehellä on liian matala testosteroni eli mieshormoniarvo, kun hänellä on tyypillisiä puutosoireita ja verikokeissa todetaan alentunut testosteronipitoisuus. Miesten hormoniasioista on enemmän puhuttu vasta viime vuosina, kun on opittu ymmärtämään testosterinin ratkaisevan tärkeä osuus miehen yleisen hyvinvoinnin kannalta. Mieshormoni ei ole pelkästään ”seksihormoni”, vaan se vaikuttaa ehkä jopa voimakkaammin yleiseen fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin.

Testosteronin tuotanto ja iän vaikutus

Testosteroni syntyy kiveksissä, ja sen muodostumista säätelee aivoista käsin aivolisäke. Aivolisäke mittaa jatkuvasti veren seerumin testosteronipitoisuutta ja pyrkii omalla säätelytoiminnalaan pitämään kivesten testosteronituotannon elimistön kannalta riittävänä. Matala testosteroniarvo voikin johtua joko siitä, että kivekset eivät syystä tai toisesta pysty tuottamaan hormonia riittävästi tai sitten aivolisäkkeen säätelytoiminta on häiriytynyt: aivolisäkkeestä ei lähde riittävää käskyä kiveksille.

Seerumin testosteroniarvo pienenee iän myötä. Useimmiten mitataan ns. kokonaistestosteroni (S-Testo), jonka arvo kertoo kuitenkin vain osan totuudesta. Testosteronista nimittäin n. 98 % on sitoutuneena varastoon eikä siten ole aiheuttamassa biologisia vaikutuksia. Jäljelle jäävä 2 % on ns. vapaata testosteronia (S-Testo-LV tai S-Testo-V), joka siis varsinaisesti aiheuttaa testosteronin vaikutukset. 

Tämä vapaa testosteronimäärä pienenee iän myötä vielä voimakkaammin kuin kokonaistestosteroni. Näin ollen testosteronitasoja tutkittaessa, myös vapaa testosteroni on syytä määrittää. Voi todeta, että testosteroniarvojen tulkinta vaatii paljon kokemusta. Tuloksen arvioinnissa tulee huomioida mm. potilaan ikä, oireet, oireiden alkamisaika, testosteroniarvo ja vapaan testosteronin arvo ja se tosiasia, että yksilöiden välinen normaalivaihtelu on tavattoman suurta. Näin ollen laboratorioiden antamia viitearvoja ei voi suoraan käyttää arvioitaessa arvon merkitystä.

Testosteronivajeen yleisyys

Ei ole selvää, kuinka yleistä testosteronivaje on eri ikäryhmissä. Tämä liittyy siihen, että laboratoriossa testosteronitasoja voi mitata useilla tavoilla ja yhtenäistä käytäntöä ei ole. Matala tai alentunut testosteronitaso voi perustua kokonaistestosteronin, bioaktiivisen tai vapaan testosteronin mittaamiseen. 
Puhutaan myös ns. subkliinisestä testosteronivajeesta, jossa testosteronitaso on normaali, mutta luteinisoiva hormoni (LH) on korkea osoituksena elimistön yrityksestä lisätä testosteronin muodostumista kiveksissä. Näistä syistä matalien arvojen esiintyvyys vaihtelee huomattavasti tutkimuksesta toiseen. 
Jonkinasteista testosteronivajetta esiintynee 

• 40–50-vuotiaista 10–20 %:lla 
• 50–60-vuotiaista 20–30 %:lla 
• 60–70-vuotiaista 30–40 %:lla ja 
• 70–90-vuotiaista vähintään 50 %:lla. 

Nyt on huomattava, että läheskään kaikilla potilailla, joilla on alentunut tai matala arvo, ei esiinny mitään testosteronivajeen oireita, eikä heillä testosteronihoitoa siten tietenkään tarvita.

Testosteronivajeen syyt

Kivesten testosteronituotantoa Leydigin soluissa säätelee aivolisäke, jonka yläpuolella puolestaan säätelytoimintoja suorittaa hypotalamus GnRH-hormonin välityksellä. Sairaudet ja toimintahäiriöt missä tahansa tämän säätelyjärjestelmän osassa voi johtaa testosteronivajeeseen. 

Muun muassa diabetekseen ja alkoholin suurkulutukseen liittyy alentuneita testosteronitasoja. Masennus ja stressi, sekä fyysinen että psyykkinen, voivat alentaa testosteronitasoja. Mekanismina tällöin on ilmeisesti hypotalamustason säätelyhäiriö. Pitkäaikainen pidättäytyminen seksuaalisista toiminnoista vaimentaa testosteronituotantoa.

Taulukko: Testosteronivajeen syitä (Lähde: Randeva ym. 1999)

• Hypotalamus-taso
  • Hypotalamuksen kasvaimet ja tulehdukset
  • GnRH-puutos
  • Erilaiset harvinaiset syndroomat
  • Hyperprolaktinemia
  • Hemokromatoosi
  • Neurosarkoidoosi
• Aivolisäketaso
  • LH-puutos
  • Kasvaimet
  • Aivolisäkeinfarkti
  • Tyhjä sella-syndrooma
  • Hemokromatoosi
• Kivestaso
  • Laskeutumaton kives
  • Molemminpuolinen kiveskiertymä
  • Kivestulehdus (esim. sikotaudin aiheuttama)
  • Klinefelterin syndrooma
  • Hemokromatoosi
  • Heikentynyt Leydigin solujen toiminta

Klinefelterin oireyhtymä ja testosteronivaje

Tri Harry Klinefelter kuvasi vuonna 1942 yhteensä yhdeksän miestä, jolla oli suurentuneet rintarauhaset, pienikokoiset kivekset ja laboratoriotutkimuksissa siittiötuotannon häiriöön sopivat löydökset. Kymmenkunta vuotta myöhemmin todettiin, että oireyhtymän aiheuttaa ylimääräinen sukupuolikromosomi. Kromosomit sisältävät ihmisen perimän. Ne määräävät esimerkiksi yksilön hiusten ja silmien värin sekä sen, onko hän perimältään mies vai nainen. Naiset perivät kaksi X-sukukromosomia, yhden kummaltakin vanhemmalta. 

Miehet perivät X-kromosomin äidiltään ja Y-kromosomin isältään. Klinefelterin oireyhtymässä (Klinefelterin syndrooma, KS) miehellä on ylimääräinen X-kromosomi. Se on yksi tavallisimmista tunnetuista kromosomimuutoksista: esiintyvyydeksi on laskettu 1:500–1:1000 syntynyttä poikalasta kohti. Vaikka kromosomivirhe on näinkin usein esiintyvä, on varsinainen Klinefelterin oireyhtymä varsin harvinainen. Monet miehet elävät normaalia elämää edes epäilemättä, että heillä on ylimääräinen sukukromosomi. Joissain yhteyksissä KS-miehistä käytetään myös nimeä XXY-mies.

Selkeää syytä ylimääräiselle kromosomille ei tunneta. Solunjakautumisen aikana sukukromosomien jakautuminen joskus häiriintyy, ja tällöin munasolussa voi poikkeuksellisesti olla yhden sijasta kaksi X-kromosomia tai siittiösolussa sekä X että Y-kromosomi. Tällaisen hedelmöityksen seurauksena syntyy XXY. Noin puolessa tapauksista ylimääräinen kromosomi on peritty isältä. Synnyttäjän iän lisääntyminen lisää KS-riskiä vain hiukan.

Oireet ja diagnosointi

KS-oireyhtymä jää usein diagnosoimatta, mikäli oireet ovat lieviä. Tutkimuksissa on arvioitu, että vain noin 25 % KS-miehistä on diagnosoitu ja hyvin pieni määrä ennen murrosiän alkamista. Varhainen diagnosointi olisi tärkeää tarvittavien tukitoimien sekä mahdollisen testosteronihoidon aloittamisen vuoksi. Diagnoosiin tarvitaan kromosomiviljelynäyte. Se otetaan tavallisena verinäytteenä laboratoriossa.

Tunnettuja piirteitä KS-pojilla ja -miehillä ovat niukka kasvojen ja vartalon karvoitus, joskus rintojen kasvu ja pyöreähkö vartalon malli. Nämä pojat ovat usein pitempiä kuin isänsä ja veljensä, ja heillä on taipumusta ylipainoisuuteen.

Vauvaiässä ja lapsena ylimääräinen kromosomi ei juuri näyttäydy kehityksessä verrattuna ikätovereihin. Osalla kromosomi voi aiheuttaa puheenkehityksen viivettä sekä käyttäytymisongelmia. Kouluiässä KS-pojilla voi esiintyä oppimisvaikeuksia, jotka liittyvät lukemiseen ja kirjoittamiseen. Puheen kehityksen viivästyminen tai oppimisvaikeudet voivat johtaa tutkimuksiin, joissa KS-diagnoosi selviää. 

KS-poikien murrosikä alkaa yleensä normaalisti. Kivekset jäävät kuitenkin usein pieniksi, ja rintarauhasen kasvua esiintyy hieman enemmän ikätovereihin verrattuna. Noin 10 %:lla rintojen kasvu on voimakasta, ja se voi johtaa lääkärikäyntiin, jossa saatetaan tutkia KS-mahdollisuus. Mikäli murrosikäkehitys ei käynnisty tai etene normaalisti, käynnistetään testosteronihoito.

Aikuisiässä KS-diagnoosi tehdään tavallisimmin lapsettomuustutkimusten yhteydessä. Tutkimuksissa usein todetaan pienikokoiset kivekset ja verinäytteestä voidaan määrittää poikkeavat hormoniarvot, jotka viittaavat siihen, että kivekset eivät toimi normaalisti. Suurin osa KS-miehistä on hedelmättömiä: häiriintyneen siittiöiden tuotannon vuoksi he eivät voi saada omia lapsia. Ilman siemennestetutkimusta on kuitenkin mahdoton varmuudella arvioida hedelmöityskykyä.

Hoito

KS-miesten kivesten kyky tuottaa testosteronihormonia on normaalia heikompi, ja kyseessä on tyypillinen kivesperäinen eli primaari hypogonadismi. KS-miesten testosteronitasoja tulisi seurata säännöllisesti.
Jotkut pojat tarvitsevat testosteronihoitoa jo murrosiässä, ja toisinaan hormonihoito aloitetaan vasta aikuisena. Murrosiässä aloitettu hoito lisää myös maskuliinisuutta nuoren kehoon, ja tämän on todettu kohottavan myös KS-poikien itsetuntoa.

Murrosikäisten hoito toteutetaan useimmiten kerran kuussa lihakseen pistettävällä valmisteella. Koska hoito on elinikäinen, aikuisille helpoin hoito on 2,5–3 kuukauden välein lihakseen pistettävä pitkävaikutteinen testosteronivalmiste (Nebido). Joskus kyseeseen tulee ihon kautta päivittäin otettava testosteronogeeli (Suomessa Testava, Tostran, Testogel, Androgel).

Monet KS-miehet, varsinkin ne, jotka käyttävät testosteronikorvaushoitoa, ovat kokeneet, että he elävät normaalia elämää. Monet kokevat aktiivisuutensa työelämässä lisääntyneen testosteronihoidon aikana, ja ihmissuhteet sujuvat aikaisempaa paremmin. 

Hyvänlaatuinen eturauhasen liikakasvu, joka on tavallinen vanhenevien miesten ongelma, voi testosteronihoitoa saaville KS-miehille ilmaantua normaalia aikaisemmin. Tästä syystä eturauhasen koko on syytä tutkia säännöllisin väliajoin lääkärintarkastuksen yhteydessä. Suurentunut eturauhanen voidaan tarvittaessa hoitaa suun kautta otettavilla eturauhaslääkityksillä tai kirurgisella toimenpiteellä (viherlaserhöyläys tai perinteinen höyläys).
Aikuisilla KS-miehillä on hieman tavanomaista suurempi taipumus autoimmuunisairauksiin, esimerkiksi insuliininpuutosdiabetekseen ja kilpirauhasen vajaatoimintaan. Osteoporoosiriski saattaa vanhemmiten lisääntyä, mikäli testosteronikorvaushoitoa ei käytetä. Suurentuneiden rintarauhasten syöpäriski on sama kuin naisilla, josta syystä rintojen säännöllinen tutkiminen on tarpeellista.

Klinefelterin oireyhtymä ja seksuaalisuus

Yli 25 vuotiaista KS-miehistä noin 80 % kertoo mieshormonin puutteeseen liittyvistä ongelmista (mm. laskenut libido, erektiohäiriöt). Testosteronihoito lisää KS-miesten libidoa, joka parantuessaan aiheuttaa tyydyttävämpää seksielämää ja hyödyttää parisuhdetta. Seksuaalisuuden kannalta hoidon pysyvyys on suositeltavaa, hoidon lopettamisen jälkeen suurin osa KS-miehistä kokee, että libido ja kiinnostus seksuaalisuutta kohtaan laskee. 
Osa KS-miehistä kokee oman kehonkuvansa ongelmaksi (pienet kivekset, suurentuneet rintarauhaset). Oman kehonkuvan ja itsensä hyväksymisen haasteet voivat aiheuttaa vaikeuksia seksuaalisuuteen ja parisuhteeseen. KS-miehet voivat hyötyä seksuaalineuvonnasta tai -terapiasta, jossa käsitellään kehonkuvaan sekä seksuaalisuuteen liittyviä haasteita.

Mari Huistinoja
seksuaaliterapeutti
seksuaalineuvoja/kasvattaja
parisuhdeneuvoja
mari.huistinoja@iloseksi.fi
www.iloseksi.fi

Lähteet

• Wikström A, Dunkel L. Best Practice & Research Clinical Endocrinology & Metabolism 25,2011;25: 239–250 
• Bonomi M, Rochira V, Pasquali D ym. On behalf of the Klinefelter Italian Group:  Klinefelter syndrome (KS): genetics, clinical phenotype and hypogonadism. J Endocrinol Invest 2017;40:123-134
• http://www.lastenendokrinologit.fi

Testosteronivajeen oireet

Liian matala testosteroni aiheuttaa miehillä samankaltaisia oireita kuin naisilla esiintyy vaihdevuosissa. Klassisia oireita ovat esimerkiksi lisääntynyt hikoilu, unihäiriöt, väsymys ja mielialan vaihtelut. Usein oireena ovat myös seksihalujen väheneminen ja erektiohäiriöt, joiden vuoksi potilas hakeutuu vastaanotolle. 

Testosteronin puutteesta puhuttaessa käytetään usein myös ilmaisuja miesten vaihdevuodet ja hypogonadismi. Miesten vaihdevuodet on huono ilmaisu. Naisilla estrogeenin puutos tulee kaikille ja varsin nopeasti kun taas miehillä testosteronitaso laskee hitaasti vuosien kuluessa eikä puutosoireita tule läheskään kaikille. Miehillä paras ilmaisu on esimerkiksi ikääntymiseen liittyvä osittainen testosteronivaje. 

Alla olevassa listassa on esitetty tyypillisiä testosteroninpuutosoireita. On huomattava, että testosteronin puutosoireet voivat muistuttaa monien muiden sairauksien tai tilojen oireita. Tällaisia ovat esimerkiksi kilpirauhasen toimintahäiriöt, sokeritauti, masennus, ylenmääräinen stressi ja uniapnea. Yllättävän usein testosteronin osuutta ei osata ottaa huomioon. Monilla lääkeaineilla on sivuvaikutuksia, jotka voivat muistuttaa testosteronin puutosoireita. Erityisesti seksuaalisen halun vähenemistä esiintyy monien lääkeaineiden sivuvaikutuksena. 

Testosteronin puutosoireiden kartoittamiseksi on kehitetty yksinkertainen 17 kysymystä käsittävä kyselylomake. Saadun pistemäärän perusteella voi jo itsekin arvioida oireidensa merkittävyyttä. IMO-lomake on hyvä apuväline myös hoidon tehon seurannassa.

Testosteronin puutosoireita

• Seksuaalitoiminnot
  • libidon heikentyminen
  • erektion heikentyminen
  • yöllisten erektioiden huononeminen
• Psyykkiset ja vegetatiiviset oireet
  • lisääntynyt hikoilu
  • kuumat aallot
  • aloitekyvyttömyys
  • ahdistus
  • masennus
  • unihäiriöt
• Fyysiset oireet
  • osteoporoosi
  • selkäkivut
  • murtumat
  • lihasatrofia
  • gynekomastia
  • ihon kuivuminen
  • lihasvoiman heikentyminen

Testosteronihoito ja seksuaalioireet miehillä

Tähän perusteelliseen katsausartikkeliin on koottu käytännössä kaikki julkaistu tieto 50 vuoden ajalta liittyen testosteronihoitoon ja miehen seksuaalihäiriöihin. Testosteronihoito vaikuttaa merkittävästi ja positiivisesti erektioon, aamuerektioihin, libidoon, orgasmiin ja seksuaaliseen tyytyväisyyteen. Vaikutus on havaittavissa vain miehillä, joilla on alentunut testosteronitaso eli <12 nmol/l.

Hormonaalinen järjestelmä, erityisesti mieshormonit näytelevät olennaista osaa miehen seksuaalivasteen säätelyssä. Tästä johtuen testosteronikorvaushoito (TRT = Testosterone Replacement Therapy) on miehen seksuaalihäiriöiden lääkkeellisen hoidon kulmakivi.  Nyt referoitavan tutkimuksen tarkoituksena oli koota yhteen kaikki aikavälillä 1.9.1969 – 1.8.2018 julkaistu tieto liittyen

1. Testosteronin osuuteen miehen seksuaalisuuden säätelyssä ja

2. Testosteronihoidon tehoon miehen eri seksuaalihäiriöissä

Lähteinä on 156 tieteellistä kirjoitusta. Tässä yhteenvedossa keskitytään vain TRT:n tehoon miehen seksuaalihäiriöissä.

Tieteellisessä tutkimuksessa tietoa saadaan eri tavoin tehdyistä tutkimuksista. Havainto- tai rekisteripohjaisessa tutkimuksissa tutkittavaa ryhmää seurataan ja nyt kyseessä olevassa tapauksessa TRT hoidon vaikutuksia seurataan. Tähän asetelmaan liittyy ongelmia, kuten alkuvaiheen testosteronitasoista ei välttämättä ole tarkkaa tietoa. Tieteellisesti luotettavinta tietoa saadaan lumekontrolloiduista, satunnaisetuista kliinisistä tutkimuksista (RCT=Randomized Clinical Trial, satunnaistettu vertailukoe). Näissä koehenkilöt jaetaan satunnaisesti ryhmiin ja näitä ryhmiä hoidetaan esimerkiksi eri lääkkeellä tai lumeaineella, ja saatuja tuloksia verrataan. Meta-analyyseissä yhdistetään usean aiemman, esim. RCT-tutkimuksen tutkimuksen tieto ja näin saadaan tieteellisesti kaikkein luotettavimpaa tietoa.

Havainto- ja rekisteritutkimukset

TRT -hoidon tehoa on tutkittu useissa havainto- tai rekisteritutkimuksessa mm. kuudessa merkittävässä tutkimuksessa, joissa on ollut yhteensä 5680 miestä. Seuranta-aika näissä on ollut 12-96 kuukautta. Hoitona on ollut erilaisia testosteronivalmisteita, kolmessa pitkävaikutteinen Nebido. Potilaiden keski-ikä on ollut 49-66 vuotta (keskimäärin 56). Kaikissa tutkimuksissa todettiin seksuaalisessa halussa ja erektiokyvyssä paranemista ja kolmessa siemensyöksytoiminta parani. Kahdessa selvitettiin myös, vaikuttaako TRT suun kautta otettavien erektiolääkkeiden tehoon ja molemmissa havaittiin positiivinen vaikutus. Näiden lisäksi pitkävaikutteisen lihakseen pistettävän Nebidon positiivinen jatkuva ja pysyvä vaikutus kaikkiin seksuaalioireisiin havaittiin kahdessa pitkässä seurantatutkimuksessa, joista toisessa seuranta-aika oli 8 vuotta.

TTrials -tutkimukset ikääntyneillä

Miehillä testosteronitaso laskee iän myötä. Liitännäissairaudet, erityisesti ylipaino ja metabolisten sairaudet voivat nopeuttaa tätä laskua. TRT-hoidon merkitys ikääntyvillä miehillä on ollut epäselvä. Tämän vuoksi suunniteltiin seitsemän tutkimuksen sarja, joissa selvitettiin testosteronin merkitystä ikäänyneillä >65 vuotiailla. 788 miehelle, joilla oli alentunut testosteronitaso (keski-ikä 72 v) aloitettiin vuoden ajaksi testosteronigeeli. TRT paransi useimpia seksuaalitoiminnan osa-alueita ja lopputulos oli yhteydessä testosteronitason nousuun. Suurin vaikutus oli seksuaaliseen aktiivisuuteen ja haluun ja vähemmän erektioon. Tulos ei ollut yllätys, koska ikääntyvillä miehillä verenkierron heikkeneminen on päävastuussa erektion heikkenemisestä. Toisaalta voidaan todeta, että ikääntyneillä kova erektio ei ole vaatimus olla seksuaalisesti aktiivinen.

Meta-analyysit

Tähän mennessä on tehty 8 meta-analyysia TRT:n vaikutuksesta seksuaalitoimintoihin. Näistä tähän raporttiin otettiin mukaan vain ne, joissa on raportoitu seksuaalihäiriön hoidon vaikuttavuus (effect size). Lopuissa viidessä analyysissä on jokaisessa ollut mukana 4-29 erillistä tutkimusta ja tutkittavien määrä on ollut 657-3165. Kaikissa meta-analyyseissä oli analysoitu erektiota ja libidoa, aamuerektioita kahdessa ja seksuaalista tyytyväisyyttä kolmessa. Orgasmitoimintoja oli analysoitu vain yhdessä meta-analyysissä. Normaalin testosteronin alarajana on kahdessa tutkimuksessa ollut 12 nmol/l ja yhdessä 10.4 nmol/l ja kahdessa 10 nmol/l.

Kun huomioitiin vain potilaat, joiden testosteronitaso alussa oli alle raja-arvon, kaikissa meta-analyyseissä todettiin merkittävä paraneminen kaikissa tutkituissa seksuaalitoiminnoissa: erektio, libido, aamuerektiot, orgasmifunktio ja seksuaalinen tyytyväisyys. Toisaalta kun analysoitiin tutkittavat, joiden lähtötestosteronitaso oli yli raja-arvon, TRT-hoidolla ei ollut vaikutusta seksuaalitoimintoihin.

Testosteronivalmisteen vaikutus

Yhdessä tutkimuksessa on selvitelty, onko testosteronivalmisteen tyypillä merkitystä. Suun kautta otettavilla ei ollut vaikutusta erektioon ja vain pieni vaikutus libidoon. Ihon kautta otettavilla ja lihakseen pistettävillä oli positiivinen vaikutus sekä erektioon että libidoon, mutta näiden annostelutapojen välillä ei ollut eroa tehon suhteen.

Dosentti Juhana Pihan kommentti

Viimeisen 25 vuoden aikana olen kokopäiväisesti hoitanut miesten seksuaalihäiriöitä. Koko tämän ajan testosteronihoidon merkityksestä ja tarpeellisuudesta miehille on taitettu peistä runsaasti. Lääkärikunnassa on havaittavissa huomattavaa testosteronikielteisyyttä ja testosteronivajeelle tyypillisiä oireita on pyritty kaikin keinoin selittämään muilla syillä kuin testosteronivajeella. Tyypillinen esimerkki on masennuslääkkeiden loputon tarjoaminen potilaille, joilla oireiden syynä on testosteronivaje. Nyt referoitu katsausartikkeli osoittaa vastaansanomattomasti sen, että testosteroni on olennaisesti miehen seksuaalitoimintojen säätelyn taustalla ja kaikkia alentuneen testosteronin (<12 nmol/l) aiheuttamia seksuaalihäiriöitä voidaan menestyksellisesti hoitaa testosteronikorvaushoidolla.

Lähde: Rastrelli G, Guaraldi F, Resimann Y ym. Testosterone replacement therapy for sexual symptoms. Sex Med Rev 2019 (painossa).

Keski-ikäisiltä masentuneilta miehiltä on syytä mitata testosteronitaso

Tähän suomalaiseen tutkimukseen osallistui 116 miestä, joista puolella oli ollut aiempina vuosina runsaasti masennusoireita ja puolella ei. Masennusoireita kysyttiin Beckin ja Hamiltonin oirekyselylomakkeilla. Lisäksi tehtiin kliininen haastattelu. Miesten keski-ikä oli 56 vuotta. Miehiltä mitattiin mm. kokonaistestosteroni ja vapaa testosteroni.

Koko miesryhmässä alentunut vapaa testosteroni oli merkittävässä yhteydessä masennusoireisiin, ylipainoon, heikentyneisiin aamuerektioihin ja ikääntyvän miehen oirekyselylomakkeen (IMO) pisteisiin. Miehistä noin 20 %:lla oli testosteronivaje vapaan testosteroniarvon perusteella. Heistä kliinisesti merkitsevä masennus oli todettavissa 35 %:lla, mutta vain 10 %:lla miehistä, joilla vapaa testosteroniarvo oli normaali. Seksuaalisen halukkuuden väheneminen oli myös yhteydessä alentuneeseen testosteronitasoon, mutta myös masennukseen.

Tutkijat päättelevät, että masennusoireet, heikentynyt seksuaalinen halu ja alentunut vapaa testosteroni ovat merkittävässä yhteydessä toisiinsa keski-ikäisillä miehillä. Testosteronivaje itsessään ja sen aiheuttama seksuaalisen halun väheneminen voivat olla osasyynä keski-ikäisen miehen masennukseen. Tämä on sikälikin merkittävä havainto, koska testosteronivaje ja sitä kautta masennus on usein helposti hoidettavissa testosteronihoidolla.

Juhana Pihan kommentti

Tämä korkeatasoinen tutkimus osoittaa sen, minkä olen 15 vuoden aikana kliinisessä työssäni huomannut: masennus ja mielialan aleneminen on yksi tärkeimmistä testosteronivajeen oireista ja mikäli todettu testosteronivaje hoidetaan, myös masennus useimmiten häviää. Muutama psykiatri on havainnut saman ja he lähettävät puheilleni masentuneita miehiä, joita he eivät ole pystyneet auttamaan masennuslääkityksellä ja/tai terapialla. Lähes aina näiltä miehiltä paljastuu testosteronivaje ja se hoitamalla masennuskin paranee. Testosteronitason mittaamisen tulisi olla keski-ikäisellä väsyneellä, uupuneella ja masentuneella miehellä rutiinitutkimus.

Lähteet

Hintikka ym. Hypogonadism, decreased sexual desire, and long-term depression in middle-aged men. J Sex Med 2009;6:2049-2057

Testosteronitaso 14 nmol/l voi aiheuttaa oireita alle 40-vuotiailla miehillä

Testosteronihoito on lisääntynyt jyrkästi viime vuosina. Vastaanotolle tulee jatkuvasti alle 40-vuotiaita miehiä, jotka epäilevät erilaisten oireidensa syyksi alentunutta testosteronitasoa. Useimmiten heillä kokonaistestosteroni on laboratorion viitearvojen sisällä. Laboratorioviitearvot kuitenkin vaihtelevat laboratorioittain. Kansainvälisten suositusten mukaan testosteronihoitokokeilua voi harkita, jos potilaalla on oireita ja testosteronitaso on < 12 nmol/l. Kuitenkin suurella joukolla oireisia potilaita kokonaistestosteronitaso on esim. 12–15 nmo/l ja he muodostavat siinä mielessä hoidollisen ongelman.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko olemassa raja-arvoa sille testosteronitasolle, jonka alittavilla arvoilla alkaa esiintyä yleisemmin testosteronivajeen oireita alle 40-vuotiailla miehillä.

Alentuneelle tai matalalle testosteronitasolle ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä näyttöperusteiseen tutkimukseen perustuvaa rajaa. Perinteisesti rajana on usein pidetty tasoa 10,4 nmol/l (300 ng/dL). Se perustuu havainnointitutkimuksiin ja Endokrinologisten yhdistysten asiantuntijanäkemyksiin. Tieteelliset yhdistykset ovat myös esittäneet raja-arvoja 8–12,1 nmol/l (230–350 ng/dL). Ongelmana näissä esitetyissä raja-arvoissa on myös esim. se, että niissä ei oteta huomioon sitä, että iän myötä testosteronitasot laskevat. Suositukset perustuvat lisäksi väestötutkimuksiin, eikä varsinaisiin potilasaineistoihin.

Nyt julkaistussa tutkimuksessa tutkittiin 352 alle 40-vuotiaista miestä, jotka tulivat vastaanotolle joko ”matalan testosteronin” tai ”testosteronivajeen oireiden” vuoksi. Kukaan heistä ei ollut aiemmin saanut testosteronilääkitystä tai käyttänyt muita steroideja. Oireisto kartoitettiin oirekyselylomakkeella, jossa kysyttiin 10 oireen olemassaoloa kyllä-ei-tyyppisesti (Androgen Deficieny in the Aging Male, ADAM) ja verestä määritettiin testosteroni (S-Testo) ja sukupuolihormoneja sitova globuliini (SHBG). 60 %:lla S-Testo oli alle 10,4 nmol/l, 19 %:lla 10,4-14 nmol/l ja 21 %:lla >14 nmol/l.  Keski-ikä oli 33 vuotta ja keskimääräinen S-Testo 10,7 nmol/l.

Viiden oireen yhdistelmä (1. energian puute, 2. surumielisyys, 3. heikentynyt energia ja kestävyys, 4. heikentynyt kyky urheilla ja 5. työkyvyn heikentyminen) oli merkittävässä yhteydessä testosteronitasoihin alle 14 nmol/l. Monimuuttuja-analyysissä energian puute ennakoi testosteronitasoja alle 14 nmol/l. Mielenkiintoista oli, että seksihalujen väheneminen ja erektionongelmat eivät olleet yhteydessä 14 nmol/l testosteronitasoihin. Näin ollen tässä tutkimuksessa testosteronitasot alle 14 nmol/l olivat yhteydessä etenkin psykologisiin ja elimellisiin oireisiin, ei niinkään seksuaalisiin.

Juhana Pihan kommentti

Yllä esitelty tutkimus vahvistaa omaa kliinistä kokemustani 20 vuoden ajalta. Monilla nuorilla alle 40-vuotiailla miehillä on edellä mainitussa tutkimuksessa raportoituja oireita, vaikka testosteronitaso on ns. laboratorion viitealueella, esim >10 nmol/l. Tallaisille miehille on tarjottu useimmiten odottamista tai mielialalääkkeitä. Suomessa ei ole olemassa Käypä hoito –suoritusta testosteronihoidolle. Käytännöt vaihtelevat eri erikoisalojen ja lääkärien kokemuksen ja asenteen mukaan erittäin paljon. Usein käytännön toimet perustuvat auktoriteettien mielipiteisiin, eikä olemassa oleviin kansainvälisiin suosituksiin (esim. ISSM 2015, ISSAM 2015). Esimerkiksi testosteronitaso 13 nmol/l voi iäkkäällä miehellä olla normaali, mutta 20-vuotiaalle se voi olla matala. Nyt referoidun tutkimuksenkin perusteella alle 40-vuotiailla on syytä huomioida, että usein oireiden taustalla voi olla matala testosteronitaso. Tutkimuksesta ei voi yleistää, että S-Testo <14 nmol/l olisi automaattisesti testosteronihoidon aihe, mutta jos oireet ovat kestäneet pitkään ja niihin ei ole esim. elämäntapamuutoksilla saatu parannusta, testosteronihoitokokeilua voi harkita.

Lähteet

• BJU International on yksi maailman johtavista urologian alan lehdistä. Sen Impact Factor on 4.387 ja se on arvostussijalla 10 urologian alan 77 tieteellisen julkaisusarjan joukossa
• Scocell ym. Hypogonadal symptomis in young men are associated with serum total testosterone threshold of 400 ng/dL. BJU Int 2015;116:142-146